Ollessani suunnilleen yläasteikäinen, oli meillä tapana, että äitini tuli perjantaisin kotiin leipomon kautta. Jokaviikkoinen suosikkini oli pitkään bebe-leivos. Rakkauteni söpöjä vaaleanpunaisia leivoksia kohtaan on siis lähtöisin melko monen vuoden takaa. Nykyisin valitsen kuitenkin leipomossa tai kahvilassa jotakin muuta, koska bebe-leivosten hinta tuntuu kovalta. Sokerihampaani vaatii enemmän, ja beben hinnalla saakin yleensä jo vaikkapa pullaa. Bebejen hinnoittelu aukeni minulle kuitenkin muutama viikko sitten, kun tein niitä ensimmäisen kerran itse. Ovat nimittäin melkoisen työläitä!
Hienostuneiden ranskalaisten bebe-leivosten sijaan leivoksistani tuli ennemminkin perinteisen suomalaisia Pena-leivoksia. Ronskeja ja erittäin hyviä, mutta eivät ne juuri ulkomuodolla kerskaile. Vähän kuin vertailisi kallista nahkaista merkkilaukkua, ja alesta ostettua kankaista reppua. Molemmille löytyy aikansa ja paikkansa, mutta ulkonäkö on kuitenkin täysin eri.
Leivosten mausta tuli todella onnistunut, mutta kaikissa työvaiheissa oli kuitenkin hiukan ongelmia. Ohje on Annin uunissa -blogista, eikä itse ohjeessa ollut epäselvyyksiä tai vikaa, mutta en vain ole kovin kokenut leivosten valmistaja. Suurin haaste tuli pohjien kanssa, ja niistä tulikin hiukan liian paksuja. Ajattelin leikata epätasaiset yläreunat suoremmiksi valmiista pohjista, mutta taikina oli paikoin myös liian murenevaa. Taikinasta olisi kannattanut muotoilla pallo ennen muffinipellin koloihin painelua, niin kuin toisen erän kanssa onnistuneesti huomasin tehdä.
Päällinen jäi sekin hiukan liian löysäksi, vaikka lisäsin siihen tomusokeria. En ole mestari koristelija, ja valuvan päällisen kanssa oli hiukan haasteita, eivätkä epätasaiset reunat juuri helpottaneet prosessia. Yhteenvetona voisi kuitenkin todeta, että tekeminen kannatti. Opin paljon uutta, ja uskallan mahdollisesti jatkossakin kokeilla leivosten tekemistä.
Näin ystävänpäivän kynnyksellä näiden Penojen syvällinen opetus voisi siis olla itsensä rakastaminen ja omien heikkouksiensa hyväksyminen. Kaikkea ei voi osata, mutta harjoittelemalla voi oppia. Muiden tekemien hassutuksien lisäksi kannustan siis hyväksymään myös itsensä :)
Bebe-leivokset
noin 20 kpl
Pohja:
100 g sokeria
200 g voita
300 g vehnäjauhoja
Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi vaahdoksi. Lisää jauhot pikkuhiljaa sekoittamalla taikinaan. Taikina on hyvin murumaista, kun se on valmista. Muotoile taikinasta noin 20 pientä palleroa ja painele ne muffinipellin koloihin.
Paista pohjia 175 asteessa noin 10-15 minuuttia. Ota pohjat uunista ja painele reunat sekä pohja lusikalla tasaisiksi. Jäähdytä pohjia hetki pellillä ja kumoa sitten varovasti ritilälle jäähtymään.
Täyte:
100 g sokeria
3 rkl vettä
3 keltuaista
300 g voita
2 tl vaniljasokeria
Mittaa sokeri, vesi ja keltuaiset kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoitellen. Varo kuumentamasta liikaa, ettei keltuainen kokkaroidu. Nosta sopivasti paksuuntunut seos jäähtymään mielellään kattilasta kulhoon. Jäähtymiseen menee vain muutama minuutti.
Vatkaa voi ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi (noin 10 minuuttia). Kun keltaisseos on jäähtynyt lisää se voikreemiin vatkaten. Täytä pohjat täytteellä veitsen avulla ja laita leivokset jääkaappiin kovettumaan.
Kuorrutus:
200 g tomusokeria
2 rkl sitruunamehua
1 rkl vettä
muutama tippa punaista elintarvikeväriä
Mittaa sokeri ja nesteet astiaan. Sekoittele rauhassa. Lisää tarvittaessa hieman vettä: kuorrutuksen koostumuksen tulee olla hieman napakkaa, jotta se on helppo levittää. Värjää kuorrutus lopuksi.
Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä leivosten päälle. Koristele nonparelleilla ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti